Luoja paratkoon. En tiedä, miten nimetä ihka ensimmäinen blogitekstini. Oikeastaan olen aina ollut huono nimeämään mitään - oli kyse sitten koulun aineenkirjoituksesta tai sähköpostista, nickistä ihan oikeastaan minne vaan. I suck at it. Olen aloittanut useita blogeja vuosien varrella - oikeastaan kaikki alkoi nettisivujen pienimuotoisella suunnittelulla, amatöörimäisellä otteella tietenkin. Parasta mitä saatoin keksiä oli uusi ulkoasu, mutta pikkuhiljaa mielenkiintoni kyseistä sivustoa kohtaan hälveni ja olinkin jo aloittamassa uutta. Tämä on oikeastaan elämässäni syvemmältäkin riipaisevampi ongelma. Innostun - aloitan - en saa koskaan valmista. But this time will be different, right? Right?

Ei elämästäni saa mielenkiintoista vääntämällä ja kääntämälläkään. Olen jatkuvassa itseääntoistavassa syöksykierteessä. Tämä ei tarkoita, etteivätkö asiat ihan muuten olisi hyvin. Kaikki on hyvin, jopa paremmin kuin koskaan aikaisemmin (ehkä) elämäni kaksikymmenvuotisella taipaleella. En tiedä, mikä se on, jokin hyvin masokistinen, syväänjuurtunut itsetuhogeeni. Eikä nyt niin sitäkään. Mitä se on? Teen asioista vaikeampia, paljon vaikeampia kuin mitä ne oikeasti ovatkaan. Viimeaikoina olen tullut tietoisemmaksi tiedostamisesta noin ylipäätään. On hyvin tärkeää säilyttää vastuullisuus omien ajatusmuodostelmiensa sisällöstä. Sitähän teen. Argh. Vittu. Selkeämmin asian voisi ilmaista "itkupotkuturhautumisraivarisurullisuusmelankoliaangstipaskana". Tämä on hyvin oleellista, tunnen, ja siihen yritän puuttua.

Tällä hetkellä tunnen olevani hyvin jumissa. Pakko keksiä jotakin. Sisäänpääsykokeet ovat vasta keväällä, enkä jaksa vielä avata sen suuremmalla innolla kuin päämäärätietoisuudellakaan kirjaa, mitä nyt jotain olen pläräillyt. Ongelma... Ongelma on siinä, että tulen luultavasti hyvin pian hulluksi neljän-seinän-cubessani, mutten oikeasti jaksa tehdä mitään sosiaalisten suhteidenkaan eteen juuri nyt. Kaivan omaa koloani yhä syvemmälle, tuhoan ihmisyyttäni ja kohta musta kuoriutuukin jokin misantrooppi-Dostojevskin kellarihahmo. Huoh.

Kun saisi sen Wordin, voisin alkaa ehkä kirjoittaa jotakin pitkästä aikaa. Tämä on mainio tilaisuus LUODA JA OLLA TUOTTELIAS. Kun vain keksisin, mitä kirjoittaa. Lukion äidinkieli on jättänyt mulle arven ja ehkä jokseenkin halvaannuttanut. Hmm. On aika tehdä stoppi tälle.

Kesätyöt ahdistaa! Idiootti menin vielä pistämään edelliskesän duunin round-two hakemukseen ihan eri pisteen kuin edelliskesänä. Mitä jos se automaattisesti ohjautuu sinne pisteelle, ja tietenkään musta ei olla siellä kuultukaan, ja hakemukseni päätyy roskakoriin, tai ei edes sinne asti, se vaan jää lillumaan jonnekin määräämättömään bittiavaruuteen aikojemme loppuun saakka, niinkuin tuhannet sadat miljoonat muutkin. Voi paska! Miksi mä tein niin? WHAT was I thinking? En mä sinne paikkaan hirveästi rehellisesti kyllä hingu takaisin, mutta money money money, it must be funny... In the rich man's world. Onhan niitä vaihtoehtoja, ja aion kyllä pistää kaiken tarmoni siihen, jotta saan edes jonkin paikan kesäksi. Pakko!

Aloitin vihdoin lukemaan Chokea. Odotan edelleen leffavaraukseni saapumista kirjastoon. Ehdin kyllä lukea kirjan ensin, which is good.

Rakastan kyllä helmikuista aurinkoa.